Eeva-Maria Maijalan blogi Pihkassa Lappiin

Vastauksia metsälappalaisuudesta esitettyihin väittämiin

  • Metsälappalaispäivillä Savukoskella elokuussa 2017
    Metsälappalaispäivillä Savukoskella elokuussa 2017

Suomenmaa-lehti julkaisi 3.11.2017 laajahkon artikkelin saamelaisuudesta ja nykyisistä kipukohdista. Jutun otsikko oli Koetut vääryydet ja pelko kielen ja kulttuurin menettämisestä ajavat ristiriitoihin – kuka on oikea saamelainen? Myös minua haastateltiin kyseiseen artikkeliin. Kuvatekstin mukaan: ”Eeva-Maria Maijala tekee aktiivisesti työtä metsälappalaisten jälkeläisten saamelaisstatuksen hyväksymiseksi.”

Artikkeli julkaistiin verkkoversiona 17.2.2018. Siitä nousi vilkas keskustelu sosiaalisessa mediassa.

Pirita Näkkäläjärvi, Pekka Sammallahti ja Mika Laiti julkaisivat Fáktalávvu-sivustolla artikkelin, jossa arvostelivat voimakkaasti Suomenmaan juttua ja etenkin minun siinä esittämiäni näkökantoja. Artikkeli oli laadittu ns. faktantarkastuksen muotoon, ja siinä lähdettiin siitä, että näkemykseni metsälappalaisuudesta ovat tosiasioilla kumottavissa. Kyseisen Fáktalávvu-sivuston artikkeli löytyy sivulta: https://faktalavvu.net/2018/02/20/keminsaame-ei-kuollut-1970-luvulla-vaan-1700-luvun-lopussa-faktantarkistusta-suomenmaassa-esitetyista-vaitteista/

Fáktalávvu-sivuston ”faktantarkistusta” on puolestaan arvosteltu Yrjö Mattilan kirjoituksessa: https://faktalaavunfaktantarkistus.blogspot.fi/2018/02/sammalahden-kirjoituksesta.html

Omalta osaltani haluan tarttua muutamaan Fáktalávvu-sivuston artikkelin väitteeseen. Laajemmin asiasta kiinnostuneelle voin suositella vuonna 2016 toimittamani kirjan Kemin-Lappi elää! lukemista. Kirjaa voi tilata minulta ja sitä on myös mm. useista kirjastoista mahdollista hankkia. (Kirja ei ole minun yksin kirjoittamani, vaan olen sen toimittanut, useiden kirjassa mainittujen henkilöiden antamien tietojen ja todistusten perusteella.)

1.) Fáktalávvu-sivustolla väitetään, että ”keminsaamelaiset eivät ikinä joutuneet pakkoassimilaation kohteeksi”. Ajatuksena on, että keminsaamelaiset katosivat 1700-luvulla sulautumalla suomalaisiin ja kielikin hävisi silloin.

Totta onkin, että noihin aikoihin moni saamelaissuku Kemin-Lapin alueella menetti kielensä. Taustalla oli kuitenkin vahva sosiaalinen paine ja aktiivinen toiminta virkamiesten taholta. Myös elämäntapoihin tuli muutoksia. Kyse oli kuitenkin enemmän ”talonpoikaistumisesta” kuin ”suomalaistumisesta”. Samojen lappalaissukujen edustajat asuivat edelleen samoilla asuinsijoillaan ja harjoittivat ainakin osin edelleen samoja elinkeinoja kuin ennen, vaikka heidät merkittiin virallisiin luetteloihin nyt uudistalollisina. Kalastettiin, metsästettiin, vanha metsälappalainen elämäntapa ja kulttuuri säilyivät.

Esimerkkinä siitä, että keminlappalaisiin todella kohdistui painostusta, mainittakoon mm. Kuusamon papiston esitys 1700-luvun alussa, jonka mukaan suomen kieltä väärin ääntäville lappalaisille tulisi antaa ruumiillista kuritusta. Useissa 1700-luvun lähteistä löytyy Lapin papiston, mm. Kemijärven pappi Nils Fellmanin, kirjoituksia, kuinka lapinkielen hylkääminen on osoitus kansan sivistyksen ja kristillisyyden noususta. Tämä oli siis papiston aktiivinen tavoite! (mm. Juha Joona: Suomen metsäsaamelaisten historiasta, s. 23, teoksessa: Kuka on saamelainen ja mitä on saamelaisuus (2013) ja Tuomo Itkonen: Keminlapin apostolit (1945), s. 121)

Jacob Fellman kertoo keminsaamen kielen kohtalosta paljon puhuvan tapauksen, joka sijoittuu ilmeisesti vuodelle 1825. Fellman oli käynyt Lokan (Neblos-Lokka) kylässä kahdessa talossa. Toisen talon isäntä oli lappalainen ja toinen suomalainen. Isännät seurasivat Fellmania ajomiehinä, ja Fellmanin mukaan he puhuivat keskenään lappia – siis vaikka molemmat ymmärsivät suomea ja toinen oli suomalaista sukuakin!

Lappalaista sukua ollut isäntä, joka oli noin 60-vuotias, muisteli Fellmanille tapauksen, kuinka Kemin kirkkoherra Zimmerman oli kuullut isännän isän puhuvan lapsilleen lappia. Tuolloin kirkkoherra oli raivostunut ja uhannut lyödä halolla heidän isäänsä, jos tämä puhuisi ”pirunkieltä” (ndjeflaspråket) ja vielä opettaisi sitä lapsillekin! Fellman kertoi, että lappalainen isäntä ei hävennyt puhua taustastaan, mutta hänen lapsensa eivät puhuneet mielellään siitä, ainakaan Fellmanin kuullen. (Jacob Fellman: Anteckningar under min vistelse Lappmarken. Första delen painettu 1906, s. 244)

Papereissa tämä Hannu Lokka oli suomalainen talollinen – mutta hänet henkilökohtaisesti tavannut Fellman kuitenkin piti häntä lappalaisena, joka sitä paitsi puhui täysin sukunsa vanhaa kieltä. Mielenkiintoinen havainto on, että hänen naapurinsa, joka oli täysin suomalaista sukua, puhui lappalaisisännän kanssa keskenään lappia, vaikka molemmat osasivat siis myös suomea.

Monissa tutkimuksissa asenne on, että kun lappalaisuus joutui kosketuksiin suomalaisuuden kanssa, niin se aina väistyi, alistui ja katosi. Näin ei siis välttämättä kuitenkaan ollutkaan, vaan lappalaisalueella vielä 1800-luvulla molempia kieliä puhuvien ihmisten yhteinen kieli saattoi olla lapinkieli. Fellmanin kertomuksesta voi päätellä myös sen, että tämän lappalaisen Hannun isäkin oli osannut puhua ainakin jonkin verran suomea. Kirkkoherran haukuista huolimatta hän oli nähtävästi sallinut lapinkielen käytön lapsilleen, koska poika vielä kuusikymppisenä ukkona hallitsi kielen täysin ja käytti sitä avoimesti Fellmaninkin kuullen.

Vaikka kielen käyttö toki ajan myötä väheni, se jäi silti elämään mm. paikannimistössä ja porotalouden sanastossa.

Fáktalávvu-sivuston artikkelissa väitetään jopa, että metsälappalaisten sulautuminen suomalaisiin olisi ollut hyvä asia eikä mitään huonoa kohtelua. Lapin alkuperäiskansan kulttuurin häviämisessä ei olisi ollut mitään ihailtavaa. Mutta onneksi se ei hävinnyt, vaikka uusia elinkeinoja syntyikin entisten rinnalle ja geenit sekoittuivat joihinkin talonpoikaissukuihin. Kyse ei kuitenkaan ole ensisijaisesti geeneistä, vaan kulttuurista.

2.) Fáktalávvu-sivuston mukaan ”Keminsaamea ei puhuttu enää 1900-luvulla vaan kertomukset ovat myöhäsyntyisiä legendoja.”

Artikkelissa väitetään olevan valhetta, kun olen kertonut, että mieheni isoäiti vielä puhui vanhaa lapinkieltä ja koetti opettaa sitä lastenlapsilleenkin. Ei se kuitenkaan valhetta ole. Asiasta voi käydä kysymässä mieheltäni tai hänen omaisiltaan.

Mieheni kotitalo sijaitsee Savukosken Nousulla, siis kaukana nykyiseltä Ylä-Lapin ”viralliselta” saamelaisalueelta. Perimätieto kertoo, että tässä edesmenneen anoppini kotitalossa on eletty metsälappalaisen kulttuurin mukaan niin kauan kuin muistetaan – vaikka on väitetty, että tämä kulttuuri olisi kadonnut jo vuosisatoja sitten.

Rosbergin teoksessa Anteckningar om lapparna i Finland vuodelta 1910 kirjoitetaan tästä alueesta viitaten Lapissa paljon liikkuneen metsänhoitaja Granitin todistukseen siitä, että Kuoskun ja Nousun kylissä eli vielä 1900-luvun alussa vahva lappalaisuus:

”Han [Granit] anför äfven, att lappskan länge bibehållit sig i Kuosku och Nousu byar i sydöstra Sodankylä på gränsen mot Kuolajärvi. Gamla husbonden på Kuosku, som ännu lefde i medlet af 1890-talet, talade lappska ganska flytande; såväl tilla utseende som naturel var han fullständigt lappsk. Folket i dessa byar, som författaren lärde känna år 1908, illustrera förträffligt Granits ofvan anförda påstående.” 

Todellakin on ollut alueita, joilla kieli säilyi pidempään kuin 1700-luvun ajan. Väitteillä siitä, että keminsaamea ei ole sen jälkeen kukaan puhunut, halutaan vahvistaa mielikuvaa metsälappalaisesta kulttuurista 1900-luvun lopun keksintönä – ikään kuin monen sadan vuoden päässä olleiden esivanhempien olemassaolon perusteella haluttaisiin nyt keksiä itselle kulttuuria ilman todellista omakohtaista kosketusta siihen.

Sosiaalinen paine kielestä luopumiseen kasvoi ja uudet sukupolvet antoivat helpommin periksi. Silti vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussakin ainakin Suur-Sodankylän alueella osattiin vielä monin paikoin keminsaamen kieltä. 

Viranomaisten kuvauksissa keminsaamen kielen katoaminen selittyy osittain ehkä myös sillä, että kieltä arkailtiin käyttää suomalaisten ja etenkin pappien ja muiden virkamiesten kuulleen. Sen sijaan kieli säilyi vielä pitkään kotikielenä, jota lappalaiset keskenään käyttivät. Esim. Warelius on kertonut vuodelta 1848 peräisin olevassa kirjoituksessaan Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende, että Kuolajärvellä lappalaisista polveutuva väestö puhuu molempia kieliä ja muuallakin heidän voi kuulla puhuvan lappia keskenään.

Keminsaamen kieli ehti kadota. Onneksi kolme muuta saamelaista kieliryhmää on säilyttänyt kielensä. Helppoa se ei ole ollut heilläkään suomalaistamistoimenpiteiden kohteena. Vaikka kieli onkin tärkeä kulttuuria eteenpäin vievä tekijä, niin ei se ole kuitenkaan ainoa. Kielen menettäminen ei merkitse automaattisesti kulttuurin katoamista.

3. Fáktalávvu-sivuston mukaan poronhoito ei tee kenestäkään saamelaista, sillä Suomessa poronhoitoa harjoittavat myös suomalaiset.

En ole väittänytkään, että poronhoito itsessään toisi ihmisen saamelaiskulttuurin piiriin. Suomessa on paljon poromiehiä, jotka eivät polveudu Lapin alkuperäisväestöstä eivätkä koe kuuluvansa sen kulttuuriin.

Viittauksellani meihin, jotka elämme Lapissa ja metsälappalaiskulttuurin keskellä, halusin tuoda esiin, että meitä ihmetyttää nykytilanne. Yhä useampi ”virallinen” saamelainen asuu Lapin ulkopuolella. Ihminen on voinut olla syntynyt Helsingissä ja elänyt suurkaupungissa koskaan edes käymättä Lapissa, mutta virallisesti tunnustetun suvun jälkeläisenä hän on oikeutettu saamelaiskäräjien luetteloon. Samalla toisaalta kielletään Lapissa esivanhempiensa asuinseuduilla asuvien, alkuperäisistä lappalaisista polveutuvien, perinteisiä elinkeinoja ja kulttuuria harjoittavien ihmisten oikeus edustaa alkuperäiskansaa. Onko se oikein?

4. Fáktalávvu-sivuston mukaan metsälappalaisalueella asuvien ihmisten sukujen vanhat asusteet, joita mm. aitoista on löytynyt, eivät ole saamelaisvaatteita, vaan umpitakkeja, joita käytettiin yleisesti työvaatteina.

Niinhän niitä umpitakkeja käytettiinkin työvaatteina. Myös monia muita lapinasusteita käytettiin vanhalla metsälappalaisalueella vielä 1900-luvun alussa, etenkin poronhoitotöissä – polveutuivatpa mistä suvusta tahansa. Moni käyttää niitä vieläkin.

Ongelmahan onkin nyt se, että näitä asusteita eivät metsälappalaisina itseään pitävät ihmiset saisi käyttää. Moni on kokenut painostusta asian suhteen. On jopa vihjailtu, että oikeus lapinkäsitöiden tekemiseen pitäisi olla vain virallisesti tunnustetuilla ryhmillä. (Viime marraskuussa käytiin lapinpuvuista vilkasta keskustelua, kun Duodji ry:n mielestä Revontuli-Opisto on loukannut saamelaista käsityökulttuuria Lapintyökursseja järjestäessään.)

Jos nämä vaatteet nyt ovatkin suomalaisvaatteita, niin miksi kuitenkin sittenkin niiden käyttö pyritään kieltämään metsälappalaisilta, joille ei ole hyväksytty virallista saamelaisstatusta?

5. Fáktalávvu-sivuston artikkelin loppuosassa väitetään metsälappalaisuuden olevan poliittisista syistä keksitty liike.

On surullista, että metsälappalaiset, jotka jo historiassa joutuivat usein vaikenemaan, tänäänkin joutuvat piilottelemaan juuriaan ja kulttuuriaan – ja tällä kertaa siksi, ettei joutuisi haukutuksi ja pilkatuksi teeskentelijänä ja ”feikkisaamelaisena”.

Kuitenkin Lapissa on runsaasti ihmisiä, joiden kulttuuri ei ole samaa kuin suomalainen talonpoikaiskulttuuri. He ovat Kemin-Lapin alueen alkuperäisasukkaiden perillisiä, metsälappalaisia. Eivät he ole keksineet kulttuuriaan uhatakseen muita saamelaisryhmiä. Suhtautuminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloonkin on kahtalainen. Joillekin metsälappalaisille se on ollut tärkeä asia ja torjunta on koettu loukkaavana. Mutta on myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät haluaisi hakea vaaliluetteloon, vaikka pääsisivätkin. He haluavat ainoastaan vaalia omaa kulttuuriaan ja käyttää rauhassa sukujensa ja kotiseutujensa perinteisiä asusteita. Viime kesällä järjestetyt Metsälappalaispäivät Savukoskella olivat hieno kokemus tällaisesta toiminnasta.

Ymmärrän hyvin, että moni ”virallisesti” hyväksytty saamelainen pelkää, että suomalaiset tulevat ja ottavat heidän kulttuurinsa uudelleen. Paljon heillä on syytäkin katkeruuteen siitä, mitä heidän esivanhemmilleen on tehty. Iloitsen siitä, että kaikesta huolimatta he onnistuivat säilyttämään kielensä ja kulttuurinsa. Inarinsaamelaisten osalta kielen säilymiselle oli käydä heikosti, mutta se saatiin elvytettyä.

Toivon, että kerran koittaa yhteistyön aika näidenkin kysymysten osalta ja voimme nähdä yhteisiä juuriamme ja Lapin kulttuureita kohtaan tunnetun kiinnostuksen voimavarana niin alkuperäiskansalle kuin koko Lapille ja Suomelle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

torstaina, helmikuuta 06, 2014
Tarjotaanko saamelaisille itsenäisyyttä?

Alkuperäkansat 1] on ihmisten itsensä keksimä nimitys ihmisryhmistä, joilla arvellaan olevan ”muita pidempi” sekoittumaton geeniperimä – voimme vain arvailla miten menisi ”suomenniemellämme” tai Australiassa, jos 'alkuperävalkoiset' olisivat jättäneet tulematta niin niemellemme kuin Australiaan. Aboriginaalit Australiassa tapettiin - ensi alkuun – englantilaisten toimesta miltei sukupuuttoon.

Saamelaiset 2] ovat Euroopan ainoa alkuperäkansa baskien lisäksi. Baskit 3] Espanjan pohjoisosassa haaveilevat itsenäisyydestä – kuten skotit Englannissa; skotteja kiltteineen ei lueta alkuperäkansoihin. Saamelaiset luetaan ja muodostavatkin ehyen pohjoiskalottialueen – Suomen ohella Ruotsissa, Norjassa ja Venäjän Kuolanniemimaalla.

6.2. - tänään on Saamelaisten kansallispäivä

Tänään edelleen valtiomme omistelee ja hallitsee saamelaisten ikiaikaisia poronhoitoalueita; itseasiassa saamelaisilla olisi oikeudenkin edessä, jos täyttä oikeudenmukaisuutta harjoitettaisiin, omistusoikeudet maihinsa, jopa edellytykset itsenäisyyteen – Saamenmaahan, joka olisi koko kalottialueen kokoinen.

Valkoinen maahantunkeutuja ei itsenäisyyttä saamelaisille myönnä,

eivätkä saamelaiset sitä tällä hetkellä vaadi, vain vapaata ja rajatonta kulkuoikeutta ikiaikaisille mailleen. Saamelaisille on kolme tärkeää asiaa – poronhoitoon liittyvä poroerotus 4] ja hillan eli lakan kypsyminen, niin ja tietenkin lohen nousu 5]. Veli-Soikee ja Naima-Aslakki tietävät nämä ja silloin käy erämaahan kutsu.

Juhlikaamme Lapin alkuperäihmisten juhlapäivää – Saamelaisten päivää!


VIITTEET
1] Alkuperäkansa ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuper%C3%A4iskansa -
2] Saamelaiset ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiset -
3] Baskit ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Baskit -
4] Poroerotus ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Poroerotus -
5] Ikiaikainen … ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/02/etel-tarvits... -


EXTRA
Ikiaikainen geeniperimä tukee reviiripuolustusta – alkuperäkansat olisivat geeniperimänsä myötä etuoikeutettuja reviiripuolustajia pidempijaksoisen ”puhdasrotuisuutensa” vuoksi ---
~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103988-... -

Lapin joista sähköä ja estettä lohen ikiaikaiselle nousulle! ---
~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/02/etel-tarvits... -

”Tanssii susien kansaa … ”
~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16887-t... -

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.fi

AL US Vf IL - BLOG 30521
---06022014---

doc.: saamelaiset_06022014.doc – OpenOffice Writer

240 | 2592

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset