Eeva-Maria Maijalan blogi Pihkassa Lappiin

Naistenpäivän aattona vakavien asioiden äärellä

Tänään vietämme Kansainvälistä Naistenpäivää. Osallistuin eilen eduskunnan naisverkoston varapuheenjohtajan roolissa ”Kaduilla – Kotona – Netissä – TURVASSA!” -seminaariin, jossa käsiteltiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Seminaarissa käsiteltiin erityisesti teknologian ja Internet-maailman kehittymisen vaikutuksia tässä asiassa. Parisuhdeväkivallan henkiset puolet voivat löytää uusia ilmenemistapoja Internetin välityksellä, mutta tietoverkkojen kautta voi myös saada apua ja vertaistukea näissä vaikeissa tilanteissa.

Verrattuna lukuisiin muihin maailman maihin Suomessa naisten oikeuksien tilanne on ainakin päällisin puolin tarkasteltuna melko hyvä. Maailmassa on edelleen maita, joissa tehdään ns. kunniamurhia, perheväkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana ja perheen miespuolisten jäsenten tekemät sisarten/tyttärien murhat jätetään usein tutkimatta. Naisten tuntee kokea solidaarisuutta myös näitä naisia kohtaan eikä heitä saa unohtaa.

Silti Suomessakin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on ja joidenkin tutkimusten mukaan meillä on häpeä olla tilastoissa Euroopan kärkimaita parisuhdeväkivallan osalta. Vaikka miesten ja naisten roolit ovat muuttuneet ja nainen on tullut miehen rinnalle jo melko tasaveroiseksi toimijaksi yhteiskunnassa, niin monissa kodeissa tilanteet voivat olla hyvin vaikeita. Olen usein sanonut, että ennen kuin olin vuoden töissä käräjäoikeudessa, niin en voinut kuvitellakaan, millaisissa olosuhteissa jotkut ihmiset elävät.

Usein väkivaltaa harjoittava henkilö, etenkin parisuhteessa, on taitava manipuloija ja pystyy saamaan uhrin henkisesti sellaiseen tilanteeseen, että tämä kadottaa suhteellisuuden tajunsa ja suggeroituu elämäntilanteeseensa. Helposti silloin alkaa uskoa kaikkea, mitä dominoiva parisuhdekumppani syöttää. Uhri voi alkaa tuntea myös häpeää tilastaan ja pyrkii siksikin salaamaan sen. (Yhtä lailla miehiin kohdistuva väkivalta voi herättää uhrissa häpeää. Luultavasti moni mies häpeää jopa enemmän, koska perinteinen rooli on se, että suomalaisen miehen pitää olla vahva. Moniko suomalaismies uskaltaisi kertoa vaikka kavereilleen naisen harjoittamasta väkivallasta?)

Ns. Istanbulin sopimus korostaa väkivallan ennalta ehkäisemisen, uhrien suojelun sekä tekijän teoistaan edesvastuuseen saattamisen ja näihin liittyvien toimenpiteiden keskinäisen koordinoinnin tärkeyttä. Viranomaistoimilla ja lisäresursseilla voidaankin asioita auttaa, mutta vain tietyssä määrin.

Yhteiskunnan resursseja on käytettävä tukipalveluihin. Perheväkivallasta on myös annettava tuomiot, jotka tuntuvat. Tärkeää on myös kansalaisjärjestöjen toiminta ja vertaistuki. Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt nainen voi kannustaa kaltaisensa tekemään samoin paljon paremmin kuin yksikään poliittinen julkilausuma.

Viime kädessä kyse on arvoista ja asenteista, joiden muuttaminen on hyvin haastavaa. Vastuu on paljolti jo vanhemmilla, miten kodeissa kasvatetaan. Jos kotona näkee, että isä arvostaa äitiä ja kohtelee naisia kunnioittavasti, niin todennäköisemmin asenne periytyy pojille.

Olen koko poliittisen toimintani ajan pyrkinyt edistämään tiukempaa rikoslainsäädäntöä, erityisesti henki-, väkivalta- ja seksuaalirikosten suhteen. Lailla on myös moraalia edistävä vaikutus. Minulla oli viime vaalikaudella mahdollisuus olla edistämässä ns. lievän raiskauksen säädöksen poistamista rikoslaissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset