Eeva-Maria Maijalan blogi Pihkassa Lappiin

Käsi joka kehtoa heiluttaa, hallitsee maailmaa

Vaalilain uudistus hyväksyttiin säätyvaltiopäivillä 110 vuotta sitten, 1.6.1906, osana eduskuntalaitoksen perustamista. Vain osaa kansasta edustaneet säätyvaltiopäivät lakkauttivat itsensä laajemman demokratian tieltä, mitä voi pitää hyvin edistyksellisenä tekona tuon ajan päättäjiltä. Naisten lisäksi myös n. 80 % miehistä oli ollut vailla äänioikeutta säätyvaltiopäivien vaaleissa.

Paikallisissa vaaleissa osalla naisista oli kyllä ollut aikaisemmin jo äänioikeus, veronmaksukykyyn perustuen. Käytännössä heidän osuutensa kunnalliselämään jäi kuitenkin tuolloin hyvin vähäiseksi.

Maailmanhistoriallisesti uudistuksen tekee merkittäväksi se, että Suomessa oikeus osallistua valtiollisiin vaaleihin täysivaltaisesti ulotettiin naissukupuoleen ensimmäisenä maailmassa. Usein muistutetaan, että Uudessa-Seelannissa annettiin naisille äänioikeus jo aikaisemmin. Se onkin totta, mutta naiset eivät saaneet siellä kuitenkaan vielä asettua ehdokkaaksi, ainoastaan äänestää miehiä.

Naisten yhteiskunnallisen aseman parantuminen vaikuttaa epäilemättä voimakkaasti kunkin yhteiskunnan vakauteen. Naisten koulutusta lisäämällä edistetään myös perheiden ja lasten hyvinvointia. Sanotaanhan, että ”käsi, joka kehtoa keinuttaa, hallitsee maailmaa.” Köyhyydessä ja tietämättömyydessä on myös nyt maailmanrauhaa uhkaavan terrorismin kasvualusta.

Vaikka meilläkin on varmasti tekemätöntä työtä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisessä, niin katseemme on kohdistettava etenkin sinne, jossa naisten ihmisoikeudet ovat olemattomat. Edelleen maailmassa on maita, joissa naisilla ei ole täysiä poliittisia oikeuksia tai juuri minkäänlaisia vapauksia. Näiltä asioilta emme saa sulkea silmiämme. Minkään kulttuurin- tai uskonnonvapauden nimissä emme saa hyväksyä naisiin kohdistuvaa sortoa ja väkivaltaa.

Vanhaan pohjoismaiseen talonpoikaisyhteiskuntaan kuuluivat vahvat emännät. Kun aika tuli kypsäksi, oli luonnollista, että juuri Suomessa naiset tulivat ensimmäisenä mukaan valtiolliseen toimintaan. Ollaan kiitollisia niille valistuneille miehille, jotka avasivat tien naisille tämän tien – eivät tosin kaikki omasta vapaasta tahdostaan, vaan suomalaisen naisliikkeen uutteran työn ja taistelutahdon tuloksena!

* * *

Kirjassani Väärän akan lampaat söivät kerrotaan Lapin naisten pitkästä tiestä Suomen eduskuntaan. Ensimmäinen lappilainen naiskansanedustaja oli sosialidemokraattien Hilda Herrala, kemiläinen ompelijatar, joka valittiin eduskuntaan jo toisissa eduskuntavaaleissa vuonna 1908. Porvarillisella puolella sen sijaan naisehdokkaita ei saatu läpi ennen sotia, vaikka Nuorsuomalaiset sekä Suomalainen puolue/ Kokoomus sitä monesti yrittivätkin.

Maalaisliitolle ei ole kunniaksi, että sen riveissä naisten järjestäytyminen kesti pitkään. Vasta vuonna 1948 asetettiin ensimmäinen naisehdokas Lapista eduskuntavaaleihin Maalaisliiton listalle. Hän oli torniolainen kirjailija ja järjestöaktiivi Martta Haatanen, joka keräsi 2012 ääntä ja eduskunta jäi haaveeksi. Merkittävän uran puoluetoiminnassa ja kotikaupunkinsa kunnalliselämässä hän kyllä teki.

Kirjassani kirjoitin naisten järjestäytymisestä:

Ympäri Suomea saatiin kuitenkin havaita, että naisjärjestön olemassaolo ei vielä taannut naispuolisten kansanedustajien määrän kasvua eikä edes naisten pääsyä ehdokaslistalle. Monissa vaalipiireissä kesti pitkään, että naisehdokkaiden tueksi lähdettiin keräämään aitoa verkostoa.

Naisjärjestön Avain-lehti väitti vuonna 1951, ettei tämä johdu naisten keskinäisestä kateudesta – kuten miehet olivat vihjailleet – vaan kertoi suurimmaksi syyn olevan ”maaseudun naisten yhteiskunnallisen heräämättömyys ja viivan vetäminen siihen mihin isäntä ’määrää’, kuten eräässä piirikokouksessa isäntä vakuutti hänen ’akkansa ja kakaransa’ tekevän.”

Pohjoisessa Maalaisliiton naisehdokkaita saatiin edelleen odottaa, vaikka asiasta käytiin vilkasta keskustelua. Syynä ei välttämättä voi pitää naisten syrjintää. Lappia edustaneet miehet olivat tehneet pitkän ja ansiokkaan uran – ja valtakunnalle vaikeina aikoina luotettiin heidän kokemukseensa. Edustajat olivat sitä paitsi profiloituneet omien kulmakuntiensa edustajaksi ja koska kilpailu oli tiukkaa, varoivat emännät kenties hajottamasta ääniä naisehdokkaille, jotka vielä pitkään koettiin ”listan täytteeksi”. Tämä selittänee niitä matalia äänimääriä, joihin sinällään monin tavoin ansiokkaat naisehdokkaat Lapissa pitkään joutuivat tyytymään. Lapin naisille ei riittänyt äänestysperusteeksi: ”Kun olet nainen, niin äänestä naista!”

Ensimmäinen keskustalainen nainen Lapista eduskunnassa oli vuoden 1979 vaaleissa valittu Hannele Pokka, joka toimi myöhemmin oikeusministerinä ja Keskustan varapuheenjohtajana. Hänen jälkeensä Lapista eduskuntaan on Keskustan listoilta valittu vuonna 1991 Maria Kaisa Aula ja vuonna 2004 varasijalta eduskuntaan noussut Tatja Karvonen. Vuoden 2011 vaaleissa tulin valituksi eduskuntaan neljäntenä lappilaisena keskustalaisena naisena. Viides lappilainen Keskustan naisedustaja on vuoden 2015 vaaleissa valittu Katri Kulmuni.

Omasta seutukunnastani, Itä-Lapista, olen ensimmäinen nainen koko Suomen Eduskunnan historian aikana, kun minut ja tuolloin Sallassa kirjoilla ollut Perussuomalaisten Hanna Mäntylä valittiin yhtä aikaa vuonna 2011 eduskuntaan. Ensimmäinen itälappilainen naisehdokas oli ollut kokoomuslainen pankinjohtaja Ester Heikinheimo Kemijärveltä vuoden 1930 vaaleissa, ja hänen jälkeensä koko joukko naisia oli asetettu Itä-Lapistakin ehdokkaaksi. Myös kotikunnastani Sodankylästä olen ensimmäinen nainen kansanedustajana.

Pitkä on siis ollut Lapin naisten tie eduskuntaan. En kuitenkaan usko, että naiskiintiöt tms. ovat ensisijainen keino naisten edustuksen parantamiseen. Ei minuakaan kiintiönaisena eduskuntaan valittu. Vaikka sain todella arvokasta tukea monilta naisaktiiveilta, niin yhtä lailla monet miehet ovat tehneet todella merkittävän työn vaalikampanjoissani.

Uskon naisten rohkeuteen ja yrittämiseen. Kannustan naisia pyrkimään rohkeammin vastuupaikoille ja ennen kaikkea verkostoitumaan yhteiskunnassa vaikuttamiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Erinomaisen mielenkiintoinen historiakatsaus. Olipa yllätys, että niin harvat naiset pohjoisesta ovat olleet kansanedustajina. Ja nyt teitä on peräti 3 vai onko enemmänkin. Suomi on totisesti muutakin kuin Etelä-Suomen metropolit.

Käyttäjän emmaijala kuva
Eeva-Maria Maijala

Meitä on Lapista yhteensä seitsemän kansanedustajaa, joista neljä on naisia. Lieköhän ensimmäinen kerta, että naisia on enemmistö täältä valituista. (Naisia siis Johanna Ojala-Niemelä SDP, Hanna Mäntylä PS, Katri Kulmuni ja minä KESK.)

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Palasin vielä sattumoisin etsittyäni marttojen sivulta reseptiä.
Siellä oltiin myös juhlatuulella asian suhteen. Ja tällainenkin emäntälehden pieni otos oli talletettu sinne:

"Lokakuun ensimmäinen päivä on merkkipäivä Suomen naisille. Sinä päivänä saa se laki, joka antaa meille valtiolliset oikeutemme, laillisen voiman. Nyt saamme miestemme, veljiemme ja poikiemme kanssa ottaa osaa valtionasioihin." (Emäntälehti 10/1906).

.
Jopa 3 valituista 19:sta naisesta oli marttoja: https://www.facebook.com/martatvinkkaa/photos/a.31...

Käyttäjän JukkaSalakari kuva
Jukka Salakari

Ennen vanhaan kehtoa keinutettiin. Nykymuoto on siis "heiluttaminen".

Kuulostaa aika rajulta. Veturimiehet heiluttaa oli myös elokuvan nimi. Eikö kukaan enää keinuta?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Naisella ollut kivisempi tie koulutukseen, työelämään ja tietysti myös eduskuntaan, jonka blogisti toikin hyvin esille.
http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217820-na...

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Pitää paikkansa, mies on perheenpää ja nainen on kaula ja mihin kaula kääntää, niin pää kääntyy.

Toimituksen poiminnat